Electro Harmonix Big Muff PI USA

Tällä pedaalilla saa aikaan mielenkiintoisia soundeja fuzzeista ja sekasortoa muistuttavista distortioneista matalalta värähteleviin ja paksuihin murinoihin. Asia josta todella pidän Big Muffin soundissa ovat juuri ne rikkaat ja monivivahteiset, jopa orkestraaliset sustainit, jonka takia tämän ostinkin. Nuotit, soinnut yms. viipyilevät oikeasti kauan ja feedbackille mentäessä ulisee kuin viimeistä päivää. Transistorivahvistimen kanssa ei meinaa soundi oikein erottua edukseen, putkivahvistimen kanssa toimii kuin unelma. humisee tyhjäkäynnillä jonkin verran.

Pedaali on todella helppokäyttöinen, ainoastaan kolme isohkoa säätönuppia ja päälle/pois katkaisin. Jos ääni ei miellytä soittaessa niin varpaan syrjällä kykenee helposti säätämään kesken soitannan. Säätönupit kääntyvät myös tasaisesti, eivät ole todellakaan väljät eikä löysät. Tämä helpottaa kesken soitannan säätämistä, eivät ainakaan "hujahda"

Ominaisuuksiltaan hyvin simppeli pedaali, ei mitään turhaa ja kaikella on tasapuolinen tarkoitus.

Työnjäljessä ei moitteita. Vehje tuntuu ontolta, mutta vaikuttaa silti olevan lujaa tekoa ja hyvinkin pitkäikäinen.

Miten legendan voi arvostella? Eihän tätä voi pelkäksi säröksi tai fuzziksikaan kutsua, Muff on äänensärkemisen oma kategoriansa. Stoner- ja Billy Corgan -rytmikitarapörinöistä The Wall -ajan Gilmour-soolotoneen, kaikki saatavilla parilla nupinväännöllä. Muff ei lopulta kuulosta Muffilta, vaan soittajaltaan. Dynaaminen soitto on avain tämän pikku lootan salaisuuksiin, etenkin oikean käden tekniikka. Käytä yhdessä todella ison headroomin omaavan putkivahvarin ja delayn kanssa. Flangerkin ketjun perään toimii ns. "korville ikävien taajuuksien" pehmentämiseksi. Sanomattakin selvää, että pelkäksi boostiksi/overdriveksi, tai perussäröksi tästä ei ole.

Särölootan rakenne on edelleen jämäkkä, eikä varmasti hajoa jalan alle rankallakaan keikalla tai ärsyttävissä treeneissä. Tuotantoarvot näkyvät jo 70-lukulaisessa pahvilootassa, joka on jo esine itsessään.

Miinuksia: 3,5mm 9V-adapterin löytäminen on toki vaikeampaa kuin tavalliseen Boss-pedaaliin, joten varaa taskurahaa pedaalin päälle siihen hankintaan. En ole testannut itse laitteen mukana tulevan koomisen pariston kestoa (muista kurkata luukun sisälle!!!). Lisäksi, vaikka pedaali on kooltaan tyylikäs ja 70-lukulaisen perinteinen, Little Big Muff saattaa olla nykyajan köyhälle baarikitaristille parempi valinta. Käsittääkseni pitkälti samat soundit Boss-pedaalia pienemmässä purkissa. Itse pidän isosta versiosta, kamarunkkarin unelma. Myöskin, valkoblues-vintageluuserit vannovat vanhemman tuotantoerän nimeen. Itse en ole testannut vanhempia Muffeja, joten en osaa sanoa, ovatko herrat oikeassa. Ottaen huomioon, kuinka usein musan laatu ei ole parantunut vanhusten hurskastelulla, ostaisin vain tämän halvan pedaalin tällä sekunilla. Toimii bassonkin kanssa jos miksaa esim BOSS LS-2:lla kadonneita matalia taajuuksia peliin.

Kaikenkaikkiaan, jos yksi päristinpurkki pitäisi lautaan jättää, se olisi tämä.

Tuli hankittua iso muhvi puhtaasti sen takia, kun ilmeni tarve saada laitteista irti Kyuss-tyyppistä aavikkorock-pörinää. No niin, tällähän sitä saa. Oikein muuta ei sitten saakaan. Eli jos tekee mieli soitella muutakin, niin kannattaa valita joku muu säröpedaali, ellei sitten ole jo ennestään.

Täytyy sanoa, että on hurjat saundit 100w marsun ja 4x12-kabinetin kanssa. Tällä kun ajetaan, niin kuulostaa lähinnä moottorisahan ja helikopterin yhdistelmältä. Ei siis mikään lempeä pikku-fuzz, vaan tosi häijy pörinä. Sopii tosin kuin rusina pullaan stoner-äänimaisemaan.

Parhaiten pedaali toimii mielestäni yhden/kahden kielen riffeissä. Saundi menee tukkoon helposti ja ns. voimasointuja laajemmat soinnut ovat puuroisia. Sooloihin kaipaisi enemmän erottelevuutta, esim. buusterilla tai equlla.

Sustainia löytyy reippaasti, ja potikkaa vääntämällä käytännössä äärettömästi. Särön/fuzzin määrää tässä ei pysty oikeastaan edes säätämään. Saundi on mikä on. Tonea pystyy säätämään, volaa myös.

Varsin isokokoinen pedaali. Kannattaa harkita pienempää, jos pedaalilaudalla on ahdasta.

Ensimmäinen ostamani fuzz ja täysin rahojen arvoinen. Soundi on hyvä ja monipuolinen. Tonea säätämällä pystyy pääsemään hyvin bassovoittoisesta treblepörinään. Tonen ollessa pienellä pitää tosin muistaa säätää myös volumea taaksepäin, koska matalat taajuudet soivat kovempaa. Sustain on eräänlainen gain säätö ja sillä säädetään siis fuzzin määrää. Suurimmat erot kuulee nollan ja puolenvälin paikkeilla. Puolenvälin jälkeen fuzzin määrä alkaa ainakin yksikelaisilla mikrofoneilla vetämään soundin sen verran säröiseksi, että sustainin lisääminen lähinnä muuttaa soundia puuroisempaan suuntaan. Tosin jos sellaista soundimaailmaa hakee, niin sekin tästä siis löytyy. Tällä on mukava soitella esimerkiksi Hendrixiä ja U2:n The Miraclea lähellä oleva soundikin löytyi. Oikeastaan ainoa huono puoli on hiukan normaalia raskaampi kytkin muihin pedaaleihin verrattuna. Pedaalia päälle painaessa joutuu käyttämään selkeästi enemmän voimaa kuin esimerkiksi Marshallin kanavanvaihtajan tai Line6 DL4:n kanssa. Muita heikkouksia ei oikeastaan ole, paitsi suuri koko voi olla ongelma, jos pedaalilaudassa on pedaalit tiukassa, mutta toisaalta koko tuo tälle pedaalille sen ansaitsemaa huomiota. Kaikin puolin hyvä pedaali siis.