r
Hypen arvoinen
Mulle jäi muutama vuosi sitten kutka hankkia yksimikkinen P90 Junior kun sellaista pääsin kerran kokeilemaan. Kitarassa ei ole enää mitään ylimääräistä ( ellei potikoista raaski vielä luopua viimeistenkin signaalihäviöiden lähteenä ), mutta se soundi mikä P90 :stä lähtee on teeskentelemätöntä rock'n'rollia. Kun näin uutisia ja hehkutusta tästä Harley Benton DC Juniorista oli ihan pakko siirtyä haaveista tekoihin ja hankkia se. Hinta on spekseihin nähden aivan lyömätön.
Thomann ja HB pakkaavat kitaransa tuttuun tapaan hyvin. Pahvilaatikoista paljastuu jos mahdollista vielä paremman näköinen kitara kuin kuvissa. Dijon mustard keltainen sopii oikeastaan paremmin kitaran väriksi kuin monet kirkkaammat TV yellow sävyt mitä muilla merkeillä olen nähnyt. Kitaran puuosat ja lakkaus ovat ensiluokkaisia, mahongin syyt näkyy bodyssa lakkauksen alta. Tämän kitaran body ja kaula ovat tosiaan mahonkia eikä mitään vaneria tai muuta halpapuuta. Kaulan profiili on Gibson DC Specialini halkomaista kaulaa paljon ohuempi mutta istuu hyvin käteen ja on helpposoittoinen. Nauhanpäät on selkeästi siistityt eivätkä käy käteen häiritsevästi. D'Addarion kielet on omaan makuuni hieman ohuet mutta muuten ei mitään valitettavaa. Kitara vaan vireeseen ja sitten testaamaan.
Ylä-E kieli on hieman häiritsevästi koholla jonka saan säädettyä syventämällä mattoveitsellä yläsatulan uraa ja hieman tallaa laskemalla. Virittimet ovat vintage kluson tyyliä deluxe teksteillä, pitävät vireen eikä mitään klappia. Virittimen päät ovat kirkkaan valkoiset, omasta puolestani voisivat olla hiemen kellertävämmät vintage-henkisesti, mutta menee ihan hyvin näinkin. Talla on modernimpi ja tarjoaa alkuperäistä junior stoptail-tallaa paremmat säätömahdollisuudet. Yksi tallan säätöruuveista osuu kämmeneen ikävästi kun tykkään sitä lepuuttaa tallaa vasten, mutta se on tuon tallatyypin ominaisuus. Potikat toimii hyvin ja niilä saa yllättävän paljon pelivaraa näin simppelin kitaran soundivalikoimaan.
Testaan kitaraa simppelimmällä mahdollisella putkivahvistimella, 5W 12AX7/6V6 Champilla ja vertaan Gibson DC specialin P90 tallamikkiin. Nopeasti huomaan että vertailu ei ole reilu ennenkuin säädän juniorin mikin samalle korkeudelle kuin Gibsonissa. DC specialini mikit on säädetty miltei hipomaan kieliä , kun Juniorissa on liki sentti ilmaa kielien ja magneettipalojen välissä. Leikkaan 3mm paksusta kumimatosta korotuspalan P90:lle ja nostan mikin magneetteja tai oikeammin magneettipalaan yhteydessä olevia ruuveja ylemmäs. Nyt ulostulotasot mikeillä ovat lähempänä toisiaan ja vertailu reilumpaa. Gibsonin P90 on paksumpisoundisempi ja tuottaa enemmän hönkää, mutta ei Juniorin mikki paljoa jää säädön jälkeen signaalin voimakkuudessa, Ala ja keskiäänissä sen sijaan jää, mutta se ei ole pelkästään huono asia. Mikki on modermimman kuuloinen sekä rock. Yllättävästi itselleni tuli mieleen erittäin kuumaksi käämitty telecasterin/esquiren tallamikki, niin vakuuttavat Wilko Johnson/Mick Green soundit irtosi volumet kaakossa olevasta Champista. Hullu virne naamalla, tästä ei rokki ole todellakaan kaukana! Tämä DC Junior yhdessä plektran, nahkahihnan, piuhan ja 5W SIngle end putkivahvarin kanssa on rock'n'roll survival kit! Pidänkin tätä komboa olohuoneessa vakiokalusteena. Perusasiat ei pääse unohtumaan ja onko parempaa stressilelua näinä ankeina aikoina? Kitara on oikeasti niin hyvä että en epäröisi keikalle ottaa Febderien, Gibsonien ja Gretschien kaveriksi. Mikki voisi olla jo valmiiksi korotettu mutta helposti sellaisen itsekin askartelee, suosittelen hommaamaan jo valmiiksi sopivan P90-korotuspahvin. Tätä on helppo päivittää jos siltä tuntuu, itse en näe tarpeelliseksi mikkiäkään vaihtaa kun tää soundaa hyvältä ja erilaiselta kuin Gibson enkä tarvitse useampaa samalta soundaavaa kitaraa. Mikin soundi on terve rock'n'roll soundi.
Hyvää profiilinnostoa Harley Benton brändiltä tällaiset tuotteet, samaan tyyliin mitä Behringer on tehnyt syna-puolella ARP, Moog, Roland ym uudelleenjulkaisuillaan. Muusikoille löytyy aina käyttöä hyville tuotteille joita ei ole hinnalla pilattu. Jään mielenkiinnolla odottamaan mitä vielä julkaistaan. Punkrokkareille ja oman elämänsä Johnny Thunderseillehan tämä on ihan must hankinta! Oman elämänsä Mick Greenit hankkii tämän tietenkin punaisena !
Thomann ja HB pakkaavat kitaransa tuttuun tapaan hyvin. Pahvilaatikoista paljastuu jos mahdollista vielä paremman näköinen kitara kuin kuvissa. Dijon mustard keltainen sopii oikeastaan paremmin kitaran väriksi kuin monet kirkkaammat TV yellow sävyt mitä muilla merkeillä olen nähnyt. Kitaran puuosat ja lakkaus ovat ensiluokkaisia, mahongin syyt näkyy bodyssa lakkauksen alta. Tämän kitaran body ja kaula ovat tosiaan mahonkia eikä mitään vaneria tai muuta halpapuuta. Kaulan profiili on Gibson DC Specialini halkomaista kaulaa paljon ohuempi mutta istuu hyvin käteen ja on helpposoittoinen. Nauhanpäät on selkeästi siistityt eivätkä käy käteen häiritsevästi. D'Addarion kielet on omaan makuuni hieman ohuet mutta muuten ei mitään valitettavaa. Kitara vaan vireeseen ja sitten testaamaan.
Ylä-E kieli on hieman häiritsevästi koholla jonka saan säädettyä syventämällä mattoveitsellä yläsatulan uraa ja hieman tallaa laskemalla. Virittimet ovat vintage kluson tyyliä deluxe teksteillä, pitävät vireen eikä mitään klappia. Virittimen päät ovat kirkkaan valkoiset, omasta puolestani voisivat olla hiemen kellertävämmät vintage-henkisesti, mutta menee ihan hyvin näinkin. Talla on modernimpi ja tarjoaa alkuperäistä junior stoptail-tallaa paremmat säätömahdollisuudet. Yksi tallan säätöruuveista osuu kämmeneen ikävästi kun tykkään sitä lepuuttaa tallaa vasten, mutta se on tuon tallatyypin ominaisuus. Potikat toimii hyvin ja niilä saa yllättävän paljon pelivaraa näin simppelin kitaran soundivalikoimaan.
Testaan kitaraa simppelimmällä mahdollisella putkivahvistimella, 5W 12AX7/6V6 Champilla ja vertaan Gibson DC specialin P90 tallamikkiin. Nopeasti huomaan että vertailu ei ole reilu ennenkuin säädän juniorin mikin samalle korkeudelle kuin Gibsonissa. DC specialini mikit on säädetty miltei hipomaan kieliä , kun Juniorissa on liki sentti ilmaa kielien ja magneettipalojen välissä. Leikkaan 3mm paksusta kumimatosta korotuspalan P90:lle ja nostan mikin magneetteja tai oikeammin magneettipalaan yhteydessä olevia ruuveja ylemmäs. Nyt ulostulotasot mikeillä ovat lähempänä toisiaan ja vertailu reilumpaa. Gibsonin P90 on paksumpisoundisempi ja tuottaa enemmän hönkää, mutta ei Juniorin mikki paljoa jää säädön jälkeen signaalin voimakkuudessa, Ala ja keskiäänissä sen sijaan jää, mutta se ei ole pelkästään huono asia. Mikki on modermimman kuuloinen sekä rock. Yllättävästi itselleni tuli mieleen erittäin kuumaksi käämitty telecasterin/esquiren tallamikki, niin vakuuttavat Wilko Johnson/Mick Green soundit irtosi volumet kaakossa olevasta Champista. Hullu virne naamalla, tästä ei rokki ole todellakaan kaukana! Tämä DC Junior yhdessä plektran, nahkahihnan, piuhan ja 5W SIngle end putkivahvarin kanssa on rock'n'roll survival kit! Pidänkin tätä komboa olohuoneessa vakiokalusteena. Perusasiat ei pääse unohtumaan ja onko parempaa stressilelua näinä ankeina aikoina? Kitara on oikeasti niin hyvä että en epäröisi keikalle ottaa Febderien, Gibsonien ja Gretschien kaveriksi. Mikki voisi olla jo valmiiksi korotettu mutta helposti sellaisen itsekin askartelee, suosittelen hommaamaan jo valmiiksi sopivan P90-korotuspahvin. Tätä on helppo päivittää jos siltä tuntuu, itse en näe tarpeelliseksi mikkiäkään vaihtaa kun tää soundaa hyvältä ja erilaiselta kuin Gibson enkä tarvitse useampaa samalta soundaavaa kitaraa. Mikin soundi on terve rock'n'roll soundi.
Hyvää profiilinnostoa Harley Benton brändiltä tällaiset tuotteet, samaan tyyliin mitä Behringer on tehnyt syna-puolella ARP, Moog, Roland ym uudelleenjulkaisuillaan. Muusikoille löytyy aina käyttöä hyville tuotteille joita ei ole hinnalla pilattu. Jään mielenkiinnolla odottamaan mitä vielä julkaistaan. Punkrokkareille ja oman elämänsä Johnny Thunderseillehan tämä on ihan must hankinta! Oman elämänsä Mick Greenit hankkii tämän tietenkin punaisena !
3
0
Raportoi ongelmasta
D
Hauska ja simppeli kitara
Tilasin DC-juniorin lievässä Harley Benton -huumassa ja alkuvaikutelma oli oikein positiivinen. Ulkoasultaan pirteä soittopeli, jolla minun tapauksessani painoa ainoastaan 2,6 kg (!!!). Amaranth-otelauta tuntuu kieltämättä hieman muoviselta ja kun viritysnupikatkin on muovia, niin pikkaisen lelumainen vaikutelma tuli heti, mutta positiivisella tavalla. Piuhan kun laittoi kiinni ja alkoi soittamaan, huomasi ettei tämä mikään lelu olekkaan.
Tämän kun ottaa käteen, tekee jostakin syystä mieli alkaa rokkaamaan ja tästä tuleekin esiin ne DC-Juniorin negatiiviset puolet. Soittaja haluaisi sen olevan Gibson, mutta se kuulostaa ihan Telecasterilta. Sitä vartenhan tehtiinkin tuo 50 euroa kalliimpi FAT-versio, jonka luultavammin nyt ostaisin. Sain kuitenkin kitaran rokkaamaan, kun nostin mikin korotuspalan avulla 2,4 mm ylöspäin, eli melkein kieliin kiinni. Suosittelen kaikille! Mikki on yksinkertaisesti liian alhaalla kielistä ja sen vuoksi soundi jää ohueksi - ei tämä tietenkään Roswellia miksikään kalliiksi mikiksi muuta, mutta nyt sillä pystyy soittamaan musaa, mitä tämmöisellä kitaralla pitääkin.
Nauhojen kokona on valmistajan mukaan "medium jumbo", mutta nuo on kyllä rajusti pulskemmat kuin super jumbo -nauhat. En tiedä oikein millä asteikolla noita mitataan. Tämä ei kuitenkaan haittaa soittoa millään tavalla - ihan vaan tiedoksi, jos jollekin nauhojen koko on tärkeä asia.
"Hauska" on varmaan se avainsana tälle kitaralle. En suosittele ainoaksi kitaraksi kenellekkään, mutta takuulla löytyy säännöllistä käyttöä pidemmäksikin aikaan.
Tämän kun ottaa käteen, tekee jostakin syystä mieli alkaa rokkaamaan ja tästä tuleekin esiin ne DC-Juniorin negatiiviset puolet. Soittaja haluaisi sen olevan Gibson, mutta se kuulostaa ihan Telecasterilta. Sitä vartenhan tehtiinkin tuo 50 euroa kalliimpi FAT-versio, jonka luultavammin nyt ostaisin. Sain kuitenkin kitaran rokkaamaan, kun nostin mikin korotuspalan avulla 2,4 mm ylöspäin, eli melkein kieliin kiinni. Suosittelen kaikille! Mikki on yksinkertaisesti liian alhaalla kielistä ja sen vuoksi soundi jää ohueksi - ei tämä tietenkään Roswellia miksikään kalliiksi mikiksi muuta, mutta nyt sillä pystyy soittamaan musaa, mitä tämmöisellä kitaralla pitääkin.
Nauhojen kokona on valmistajan mukaan "medium jumbo", mutta nuo on kyllä rajusti pulskemmat kuin super jumbo -nauhat. En tiedä oikein millä asteikolla noita mitataan. Tämä ei kuitenkaan haittaa soittoa millään tavalla - ihan vaan tiedoksi, jos jollekin nauhojen koko on tärkeä asia.
"Hauska" on varmaan se avainsana tälle kitaralle. En suosittele ainoaksi kitaraksi kenellekkään, mutta takuulla löytyy säännöllistä käyttöä pidemmäksikin aikaan.
0
0
Raportoi ongelmasta
HP
Very good indeed
Playable right out of the box. I only had to make few adjustments to get this play at its best. I changed the strings to 009-046 set, lowered the action, adjusted the trussrod more straight and raised the pickups polepieces near the strings. Now it has become one of my favourite guitars (I have too many already...). The fretwork is flawless, the guitar is light and resonant. It sounds and looks good too. What more can you ask for? As Mr. Burns in tv series Simpsons would say: "Excellent..."
1
0
Raportoi ongelmasta
PB
One of the best Harley Benton's so far
I was a bit sceptic when I ordered the guitar but for a long time I have been wanting a DC Junior type guitar. When it arrived I picked it up from the box and tuned it. I am not those guys who list pros and cons but I am over all very happy with the guitar. Sounds good, feels good and looks good. This is a good guitar! Of course it depends on what you play. The P90 style pick up is not really my table but the pick up sounded good so there were nothing wrong with that. I replaced it to a Seymour Duncan SH4-JB hum bucker and I do this to most of my guitars. All it took was to use the Dremel carefully on both sides, just a few mm:s per side and the hum bucker drops down there. I am looking forward to bring this with me on tour. It is a great guitar indeed!
1
0
Raportoi ongelmasta
b
Ostin halvan kitaran treenikämpälle kun en aina jaksa raahata kitaroita mukanani ja ei sitten pääse itku jos varkaat käy kylässä. Ajattelin vaihtaa tähän kunnon mikin, mutta kun ei tässä ole mitään vikaa, niin en ole vielä vaihtanut edes kieliä (Laiskuutta). Hioin hieman nauhojen päitä, mutta ei nekään pahoja ollut. Perus säätöjen tarkistus. Potikan nupit eivät tuntuneet mukavilta, joten vaihdoin ne mustiin HB straton nuppeihin. Kaula sopiin käteeni. Viimeistely on erinomaista. Kitara on väristä huolimatta hyvän näköinen. Mikä tärkeintä, soitto fiilis on hyvä ja soudi mukavan rouhea, sitä mitä hainkin.
0
0
Raportoi ongelmasta
