Fender Yngwie Malmsteen MN VW

Sain kitaran hieman vajaa kuukausi sitten ja nyt tuntuu, että voin kirjoittaa siitä jonkinlaisen arvostelun. Kitaraa olen soittanut yli 20 vuotta ja Yngwie tuli tutuksi noin 16-17 vuotta sitten.

Kitara tuli, kuten odottaa sopiikin, erittäin hyvin pakattuna. Se oli omassa, erittäin kauniissa laukussaan, joka puolestaan oli valmistajan pahvilaatikossa. Tämä taas oli kääritty ilmatäytteiseen muoviin ja laitettu Thomannin pahvilaatikkoon.

En ollut koskaan soittanut koverretulla otelaudalla ja livenäkin nähnyt vain kerran "Ynkän" keikalla 2006 Tampereella.
Odotukseni olivatkin hieman pelonsekaiset, olin aina halunnut kokeilla sellaista, mutta olin myös useasti onnistunut vakuuttelemaan itselleni, että "ei se eroa jumbonauhoista juuri yhtään" ja että "sellaista on vaikea ja huono soittaa..." En olisi voinut olla enempää väärässä.

Heti kun otin tuon kauniin instrumentin käsiini, tunsin olevani kotona. Nitroselluloosaviimeistelyn pehmeä tuntu ja tuoksu vain vahvistivat tuota tuntemusta. Minulla ei ollut mitään vaikeuksia totutella otelautaan, mutta olenkin aina soittanut kevyellä otteella, koska monet nuoruuteni kitaristi-idoleista ovat tiluttelijasankareita, päällimmäisenä tietysti herra Malmsteen itse.
Nopean ja teknisen soittotyylin matkiminen taas on pakottanut kevytotteiseen soittotyyliin.

Pelkäsin turhaan myös, että erilainen kaulaprofiili olisi jotenkin ongelma, koska vanhan mexican standard stratonikin (vm. 2001) myin pois vuosia sitten, ja olinkin pitkään suosinut Ibanezeja, joiden ohuet wizard-kaulat tuntuivat käteen erittäin hyvältä. Tänään kävi ostaja hakemassa Prestige Ibanezini pois, se ei vaan, totta puhuakseni, tuntunut enää hyvältä Yngwiestraton jälkeen.

Koverretun otelaudan ainoa miinus onkin se, että jos se sopii omaan käteen niin hyvin kuin minun käteeni, saattaa alkaa karsastaa "huonompia" eli kovertamattomia otelautoja. Korostan kuitenkin, että tämä asia varmasti jakaa mielipiteitä, mutta suosittelen jokaista kokeilemaan, miltä se koverrettu otelauta omaan käteen oikeasti tuntuu, eikä laskemaan asiaa pelkän nettikirjoittelun varaan.

Niin mitenkäs sen äänipuolen laita sitten? Aivan mahtava! Juuri sitä mitä odotinkin. Sointi on akustisestikin lämmin ja miellyttävä, mutta luonnollisesti pääsee todellisiin oikeuksiinsa vasta sähköistettynä. Seymour Duncanin YJM-Fury mikit ovat sanalla sanoen upeat, äänen ollessa kirkas ja selkä ja Thomannin geneeriset ääninäytteet eivät kyllä anna tälle kitaralle mitään oikeutta (Kaikella kunnioituksella.)

Kuten tämän hintaluokan kitaralta odottaa saattaakin, ei viimeistelystä löydy mitään pahaa sanottavaa, jos jostain pitää jotain mainita, niin mukana tuleva leopardi-kuvioitu ("lepardi") hihna on jonkinverran cheesy, mutta toisaalta, tämähän on Yngwie Malmsteenin signaturekitara!

Summa summarum tämä on paras kitara mitä olen ikinä soittanut (ja olen aika montaa kitaraa ehtinyt vuosien mittaan kopeloimaan) ja jos suurvaltojen sedät painelee punaisia nappuloitaan ja zombiet rymyää kaduilla, pakkaan tämän kitaran vaimon ja tyttären kanssa autoon, kun lähdetään maalle katsomaan maailmanloppua. On se vaan perkele, kyllä se vaan on!

I've been a fan of Mr. Malmsteen for 25 years. I decided to make my dream come true and bought his signature start. This is my 3rd strat (the others are with rosewood fingerboard - this has maple neck & fretboard). I play everything from classic rock to texas blues to heavy metal. This guitar is suitable for all genres, it's closer to blues than metal. The YJM Fury pickups aren't that hot but very sensitive and clear. They have great sustain, especially when you use booster infront of your amp.

This strat took me 2-3 days to get used to the scalloped fretboard. I recall testing the earlier version 15 years ago but had no idea how it would work with my hands. It surprised me positively. The guitar doesn't make you play faster. Scalloping makes some things like hammer-ons / pull-offs, bending and barre chords very easy. I have no problem to stay in tune (some have reported that you shouldn't press the strings too heavily). Very fluid, especially in solos and long bends which makes sense - that's the thing that Yngwie does. Violinlike - like Yngwie says.

I love strat's pickup positions 2 and 4. You can "adjust" the 3-way switch "in between" to test these positions with YJM's. They sound awesome - I am considering to update 5-way switch that is almost only shortage to mention.

Love the colour. The acoustic sound is bright and loud. This individual is bit heavier than my other starts but it doesn't bother me because it sounds great.

Erittäin positiivinen yllätys kaikin puolin!

Kitaran työnjälki on loistavaa, jopa koverretun otelaudan osalta nauhat ovat erittäin hyvin viimeistelty. Myös soundi on erittäin hyvä, Fury-mikrofonit ovat todella hiljaiset ja soundi sopii moneen tyyliin.

Mikäli koverrettu otelauta epäilyttää, siihen tottuu erittäin nopeasti, eikä ainakaan itsellä ollut vireongelmia sen suhteen, että kieliä tulisi painettua liikaa aiheuttaen epävireen. Kaulan profiili on myös erittäin miellyttävä.

Sellainen huomio vielä, että kuva vääristää kitaran oikeaa väriä ja oikean värin näkeekin paremmin Custom Shop-versiosta, jota löytyy myös Thomannin sivuilta. On oikeasti ainakin omaan makuun huomattavasti paremman värinen, kuin kuvassa!

Heti ensimmäisestä kosketuksesta tiesin, että tästä kitarasta en luovu. Jumbonauhat yhdessä kokonaan pituudelta koverretun kaulan kanssa toimivat todella hienosti yhteen. Tämä Yngwien klassikoksi pimppaama malli antaa aivan uuden ulottuvuuden kielenhallinnalle. Vaatii toki hieman totuttelua ja kevyempää otetta soitella tällä instrumentilla, mutta totuttelu palkitsee monella tavalla.

Keikkahommissa näitä pitäisi kuitenkin olla kaksi kappaletta. Kielen katkeaminen aiheuttaa tuskaisen kielen vaihto- ja virityssession, niin kuin nyt näissä kammellisissa yleisemminkin.

Kitara oli todella hyvin viimeistelty viimeistä piirtoa myöten. Soundi on mielestäni loistava.